Niin nopeasti suru hälvenee ja tilalle astuu viha.

Viha, joka on paljon voimakkaampi kuin suru,

suru on pelkkä kuiskkaus siihen verrattuna.

Viha, joka on huutanut sisälläni kauan vapauteen.

Tunnen kuinka se alkaa ottamaan minusta kiinni,

se valtaa ajatukseni,se vie minut mukanaan,

ottaa hellään syleilyynsä, kaikki on hyvin.

Mutta minä tuhoan, tietämättäni.

Kun viha hellittää, tilalle astuu taas suru jonka edessä olen voimaton.

Se kietoo minut pilviinsä, ja kaikki vika on taas minussa.